5-viikkoisten kuvia

Niin ne lapset kasvaa, nyt syliin oli jo kovasti tunkua, ja varsinkin trikkilapsonen koetteli sormieni kestävyyttä kera pienten neulahampaiden.

Soopeli yritti ärsyttää nukkuvaa systeriä





Itse ajoitin tuloni vähän pöhkösti niin, että pennut olivat juuri syömätouhuissa. Tästähän toki seuraa kaamea väsymys. Nukkuvatkin pennut ovat toki suloisia. Soopeli yritti se vähän söpöstellä kameralle ollessaan hereillä.





Kun sisko nukkuu, Pepsi toimii leikkitätinä



Eräs muukin viimein heräsi

Kuka muka ei tahtoisi collielasta?

Ne kun on neliviikkoisina näin suloisia



Eikä ne ikinä tee pahojaan









Tai riehu





Rakkautta yli roturajojen





Nassuja







Ruokahetki, kyllä ne alkaa olla jo aika isoja

Pupelot 2 viikkoa!

No niin, yli viikkohan siinä kerkesi vierähtää ennen kuin aikataulut osuivat yksiin ja pääsin taas pentuja katsomaan ja kuvailemaan. Ja tietty Janea, joka vallan riehaantuu aina kun tulen ulko-ovesta sisälle. Suvi voi tähän lisäillä tekstiä halutessaan kunhan kerkiää, minä kun en valtavasti osaa pentujen viime viikosta kertoa.

Mutta sen osaan sanoa, että ovatpa ne kasvaneet. Valtavia palloja verrattuna yhdeksän päivän takaisiin hiirulaisiin, nyt ne olivat lähinnä marsuja.

Pentulaatikossa minua odotti tällainen näky



Soopeli päiväunilla



Awww



Mutta mitä, niillähän on silmät!



Ja eräällä omasta mielestään ilmeisesti hampaatkin...





Porsaita äidin oomme kaikki. Jaa miten niin ovat olleet ruoka-aikaan kotona?



Niin...täynnä...ei...pysty



Janekin pääsi kuviin







Sinne ne jäi nuksimaan kun lähdin kotia kohti, söpöläiset.

Pentujen viides päivä

Viidentenä päivänä saapui pentujen elämää kuvailemaan hieman eri tyyppi. Eiväthän ne varmaan hirveästi vielä eroa tee ihmisten välillä kun äitinsä on niiden maailma, mutta luulisin, että tämän päivittäjän tulevat tuntemaan kameranaisena. Eli sinä, jolla on se erikoinen välähtelevä vempele kädessä ja joka luultavasti tulee pitämään ties minkälaista mölyä yrittäessään saada kahden prinsessan huomiota itseensä. Vaikka vielähän pupseilla on silmät ihan kiinni ja korvat ummessa. Odottakaahan vaan.

Tässä blogin päähenkilöt tyytyväisinä peitolla.


Trikkityttö esittelee hienoa kaulustaan


Uni maittaa vielä tässä vaiheessa varsin hyvin molemmille tyypeille




Mutta kyllä sitä päästään jo aika kovaa menemäänkin jos on äiti hukassa


Emon kainalossa on lämmintä


Jane hoitaa


Tässäpä nämä, ihanat P-pennut.

Maailmanvalloitus alkaa

Nartuthan synnyttävät tavallisesti yöllä. Niinpä sitten 10.11 iltana muiden käydessä yöpuulle kävi selväksi, että seuraava yö menee meillä valvomiseksi. Olo oli rauhallinen sillä kaikki oli valmiina - Jane erinomaisessa kunnossa - pentue oli tervetullut maailmaan!

Pennut syntyivät pitkillä aikaväleillä kello 00.30 ja 5.30 välisenä aikana. Jane osasi hommansa täydellisesti, ja oli hyvin rauhallinen ja järkevä koko synnytyksen ajan. Sinänsä ihmeellistä sillä tästä koirasta löytyy melkoisesti menoa, sen verran että usein sitä kutsutaan kotoisasti paviaaniksi. Mutta siitä löytyi kokonaan uusi puoli nyt!

Oma järkevyyteni kyllä sitten alkoi rakoilla siinä aamun tunteina, kun tajusin että synnytys näyttää olevan ohi, mutta tuloksena vain 3 pentua. Jane oli kuitenkin ultrattu 5 ja puoli viikkoa kantaneena, ja aika lailla selvästi pystyttiin laskemaan 4 pentua. Tämän vuoksi sitten päätettiin käydä aamulla tarkistamassa asia eläinlääkäriasemalla: kyllä, sisään ei ollut jäänyt yhtään pentua.

Pienempi trikkityttö oli todella pieni ja heiveröinen - ja pakko sanoa etten juuri uskonut sen mahdollisuuteen selvitä.

1. päivä

Ensimmäisenä syntynyt trikkityttö päätti tulla maailmaan takajalallaan vilkuttaen. Potra tyttö, jolla on oikealla puolella erikoinen seeprakaulus.



Soopelityttö muistutti kieltämättä hieman emäänsä, pois alta oksat ja männynkävyt, täältä tulen minä!



Pikkuinen pirpana, eli kolmas tyttöpentu hiipui pikku hiljaa pois noin vuorokauden kuluttua syntymästä. Jonkin verran apua sille annoin, mutta uskon että luonnolla on aina tarkoituksensa. Toki surullista kun näin pienestä pentueesta kuolee yksi - myös emo oli melko lohduton parin tunnin ajan, mutta onneksi keskittyi lopulta kahden pentunsa hoitoon täysin.

3. päivä



Koirankasvatus ei ehkä ole aina ihan helppo harrastus. Ensin yksi yö synnytystä valvoen (no ehkä kaikkiaan tunnin verran horvahtelua unen rajamailla) - sitten yksi yö pientä heikkoa pentua avustaen - sitten pari yötä poikkeuksellisen äänekkäiden pentujen ininää kuunnellen. Ja näiden neljän yön jälkeen onkin sitten jo täysin zombie! Lauantaina illalla en tarvinnut tuutulaulua, vaan taisin nukahtaa jo hampaita pestessä.





4. päivä



Uuden elämän syntyminen on aina yhtä iso ihme - siihen ei totu. Ja nämä pienet olennot, jotka eivät kuule, eivätkä näe vielä mitään - mutta hajuaistinsa avulla tietävät missä emo on. Sitkeästi ne ryömivät emänsä nisille juomaan maitoa. On se niin ihmeellistä, tätä ihmettä kyllä kelpaa tuijotella.