Maailmanvalloitus alkaa

Nartuthan synnyttävät tavallisesti yöllä. Niinpä sitten 10.11 iltana muiden käydessä yöpuulle kävi selväksi, että seuraava yö menee meillä valvomiseksi. Olo oli rauhallinen sillä kaikki oli valmiina - Jane erinomaisessa kunnossa - pentue oli tervetullut maailmaan!

Pennut syntyivät pitkillä aikaväleillä kello 00.30 ja 5.30 välisenä aikana. Jane osasi hommansa täydellisesti, ja oli hyvin rauhallinen ja järkevä koko synnytyksen ajan. Sinänsä ihmeellistä sillä tästä koirasta löytyy melkoisesti menoa, sen verran että usein sitä kutsutaan kotoisasti paviaaniksi. Mutta siitä löytyi kokonaan uusi puoli nyt!

Oma järkevyyteni kyllä sitten alkoi rakoilla siinä aamun tunteina, kun tajusin että synnytys näyttää olevan ohi, mutta tuloksena vain 3 pentua. Jane oli kuitenkin ultrattu 5 ja puoli viikkoa kantaneena, ja aika lailla selvästi pystyttiin laskemaan 4 pentua. Tämän vuoksi sitten päätettiin käydä aamulla tarkistamassa asia eläinlääkäriasemalla: kyllä, sisään ei ollut jäänyt yhtään pentua.

Pienempi trikkityttö oli todella pieni ja heiveröinen - ja pakko sanoa etten juuri uskonut sen mahdollisuuteen selvitä.

1. päivä

Ensimmäisenä syntynyt trikkityttö päätti tulla maailmaan takajalallaan vilkuttaen. Potra tyttö, jolla on oikealla puolella erikoinen seeprakaulus.



Soopelityttö muistutti kieltämättä hieman emäänsä, pois alta oksat ja männynkävyt, täältä tulen minä!



Pikkuinen pirpana, eli kolmas tyttöpentu hiipui pikku hiljaa pois noin vuorokauden kuluttua syntymästä. Jonkin verran apua sille annoin, mutta uskon että luonnolla on aina tarkoituksensa. Toki surullista kun näin pienestä pentueesta kuolee yksi - myös emo oli melko lohduton parin tunnin ajan, mutta onneksi keskittyi lopulta kahden pentunsa hoitoon täysin.

3. päivä



Koirankasvatus ei ehkä ole aina ihan helppo harrastus. Ensin yksi yö synnytystä valvoen (no ehkä kaikkiaan tunnin verran horvahtelua unen rajamailla) - sitten yksi yö pientä heikkoa pentua avustaen - sitten pari yötä poikkeuksellisen äänekkäiden pentujen ininää kuunnellen. Ja näiden neljän yön jälkeen onkin sitten jo täysin zombie! Lauantaina illalla en tarvinnut tuutulaulua, vaan taisin nukahtaa jo hampaita pestessä.





4. päivä



Uuden elämän syntyminen on aina yhtä iso ihme - siihen ei totu. Ja nämä pienet olennot, jotka eivät kuule, eivätkä näe vielä mitään - mutta hajuaistinsa avulla tietävät missä emo on. Sitkeästi ne ryömivät emänsä nisille juomaan maitoa. On se niin ihmeellistä, tätä ihmettä kyllä kelpaa tuijotella.